Ei väliä ryhmällä?
Nelly - Nantdywyll Finja (http://utukuva.net/roslund/conn/nantdywyllfinja.php)
pienenä ongelmana on, että Finja hakeutuu helposti kuolaimen taakse ja jää siten edestä tyhjäksi.
Päivän - sekä koko viikon ensimmäisenä valmennusratsukkona toimi Nelly ja kuvankaunis kimo connemaratamma Finja. Olin jo vaivihkaa käynyt katsomassa ratsukon verryttelyä maneesissamme - olihan tamma kovin mielenkiintoinen, näin valmentajan ja connemarakasvattajan näkökulmasta. Nelly oli pyöritellyt varsin yhteistyönhaluiselta näyttänyttä tammaa jokaisessa askellajissa, suurilla kaarteilla. Nelly olikin jo kertonut minulle tammalla olevan hieman hankaluuksia tuntuman kanssa, sillä se helposti jää tuntuman taakse ja edestä tyhjäksi. Finja hakeutuikin pyöreään muotoon, ja jäi hieman nykimään edestä. Katsahdin kelloon, joka kertoikin meille, että pian olisi aika aloittaa. Lähdin kohti valmennuskenttää.
Ratsukon päästessä kentälle, pääsimme aloittamaan. Ensimmäisenä lähdin kävelemään ratsukon rinnalle kysymään, miltä verryttely tuntui. Samalla Finja sai hieman kävellä, ennen kuin alkaisimme tositoimiin.
''Finja tuntuu miellyttävältä, kevyeltä, herkältä, kuin yleensäkin. Edestä se jää hieman kuolaimen taakse, joka on sille myös tyypillistä'' Nelly vastasi kysymykseen.
Päättelin siitä, että tänään olisi hyvä käydä läpi perusratsastusta, ja löytää tehtäviä ja huomioita, jotka helpottaisivat ponin saamista kuolaimelle kotona, itsenäisessä treenissä.
Pyysin ratsukkoa aloittamaan käynnissä tekemällä molempiin päätyihin aina pääty-ympyrän, ja ratsastamaan melko pitkällä ohjalla, ei kuitenkaan löysällä. Korostin, ettei haittaa, jos tuntuu, ettei Finja ole vielä kuolaimella tai lyhyellä kaulalla, päinvastoin, toivoin ratsukon hakevan ratsulle pidempää kaulaa. Käynti ja laukka ovat ne askellajit, joissa ratsastajan käden on myödättävä askellajin mukaan. Hevonen - tai poni tarvitsee kaulaansa toteuttaakseen askellajiaan. Pyysin Nellyä kiinnittämään huomiota käsiensä liikkuvuuteen. Ympyröillä halusin, että ohjalla työskentely on vähäistä, ja kääntäminen tulisi istunnasta. Edes asetusta en vaatinut, mutta sanoin, että jos Nellystä tuntuu siltä, niin asettaakin voi. Nelly kertoi minulle, että hänestä tuntui pidemmällä ohjalla siltä, että poni jäisi todella etupainoiseksi. Kehotin häntä ajattelemaan alaselkäänsä hieman rullalle, jotta hän istuisi paremmin pyllynsä ja istuinluidensa päälle, ja pääsisi istunnasta käsin vaikuttamaan paremmin poniin. Nelly teki työtä käskettyä, ja poni alkoi näyttämään ryhdikkäämmältä. Myös ympyröillä kääntäminen selkeästi helpottui, kun istunnan avut menivät selkeämmin perille, ja poni oli ryhdikkäämpi. Se haki peräänantoa jopa näinkin pitkällä ohjalla. Kehotin ottamaan ohjaa hieman lyhyemmäksi, jotta Finja tulisi edestä hieman lyhyemmäksi.
Jatkoimme ympyröillä työskentelyä harjoitusravissa. Ravissa Finja tahtoi taas jäädä hieman etupainoiseksi, ja muistutin taas istunnasta. Hetken työskentelyn jälkeen ravikin alkoi näyttää jo hyvältä, Nelly istui erittäin hyvin syvälle koulupenkkiin ja käsi pysyi tasaisena. Finja alkoi jo ihan hakeutua itse kevyelle, tasaiselle tuntumalle. Tässä vaiheessa pyysin ratsukkoa tekemään ympyröistä pienempiä, suuria voltteja, ja tekemään pitkille sivuille siirtymät käyntiin. Korostin, että siirtymät tulevat pohjimmiltaan istunnasta, jarruttaessa ohjan avustaessa. Ympyröitä pienentäessä toivoin, että Nelly pääsisi käsiksi ohjaan ilman, että Finjan tarvitsisi lähteä kuolaimelta. Korostin, että ympyrä olisi mielummin todella paljon ylikokoinen, kuin ''pieni suuri voltti''. Nelly ratsasti oikein mallikkaasti, ja Finja pysyi kuolaimella kaikissa tehtävissä, myös toisessa suunnassa.
Sitten aloimme työskentelemään laukassa. Pyysin ratsukon pääty-ympyrälle, ja käynnistä tekemään laukannoston, kun ratsastaja tunsi olevan hyvä hetki. Laukka nousi erittäin sulavasti, ja lähti rullaamaan hyvin eteen ja ylös. Nelly istui todella hyvin, joka oli tietenkin päävaikuttajana. Muistutin, että laukassakin käsien on mukauduttava laukan liikkeisiin, kuin käynnissäkin. Finja pysyi hyvin tuntumalla, erinäisiä alkunykäisyjä lukuunottamatta. Hetken työstön jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään lävistäjän, jolle laukanvaihdon omalla toteutuksella, eli joko suoraan laukassa, tai ravin tai käynnin kautta. Ratsukko päätti suorittaa laukanvaihdon käynnin kautta, joka sujui uskomattoman sulavasti. Nelly ratsasti todella hyvin istunnalla, joten poni oli todella tasapainoinen koko vaihdon ajan. Laukkaa jatkettiin toisella pääty-ympyrällä toiseen suuntaan, aina yhtä mallikkaasti, kuin edelliseen.
Onnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen ratsukko pääsi loppuverryttelyynsä. Loppukommenttina sanoin ratsastajalle, että hänellä on upea, ihanan miellyttämisen haluinen poni, joka on ilmeisesti erityisen herkkä omista suupielistään. Kun Nelly sai istuntansa erittäin hyvin pyllyn päälle ja vahvaksi, mutta joustavaksi, löytyi ponistakin aivan upea liike, kun ei tarvinnut ratsastaa niin paljoa ohjalla, ja asteen pidempi ohja antoi ponille kuitenkin tilaa työskennellä rauhassa. Tämän jälkeen on varmasti keskivartalon lihakset kipeät, hyvät venytykset on tärkeä muistaa!
Valmennus nro 2
Enna Reinivuo & Korpikotka (http://hurina.net/sh/hepat/korpikotka.html)
Kokenut ratsukko, mutta orin vaativan ja yliherkän luonteen vuoksi apu on aina tarpeen!
Seuraavana kentälle ratsasti Enna Reinivuo mustan suomenhevosorinsa Kotkan kanssa. Ensimmäisten askelien perusteella tapaus oli erittäin upean ja laadukkaan näköinen ori. Olinkin jo Ennalta kuullut orin olevan hieman yliherkkä, mutta onneksi näillä kahdella oli jo rutkasti kokemusta toisistaan. Kysyin Ennalta, kuinka verryttely oli hänestä sujunut. Hän vastasi Kotkan tuntuneen hieman reippaalta ja jännittyneeltä, mutta päätteli sen johtuvan vieraasta maneesista, jossa oli suuret määrät ihmisiä katselemassa – sekä siitä pienen pienestä tuulesta, jonka meidän maneesi sai kuulostamaan tornadolta. Minusta Kotka näytti nyt rennolta, sillä oli aivan upea, pitkä käynti.
Mietin valmennuksen harjoituksiksi pohkeenväistöjä, joten ensimmäisenä pyysin Ennaa näyttämään kuinka pohkeenväistö sujuu käynnissä. Tehtävänämme toimi perinteinen keskihalkaisijalle, ja siitä väistö jommalle kummalle uralle. Annoin sen verran alkuarmoa, ettei väistöä ollut pakko tehdä uralle saakka jos matka tuntuu pitkältä. Haetaan kuitenkin näin aluksi loivaa, matkaa voittavaa väistöä. Kotkalla oli upea käynti, joten antaa käynnin näkyä!
Enna ja Kotka suoriutuivat tehtävästä mallikkaasti - käynti pysyi pitkänä, melko tasatempoisena, ja väistö oli tasaista. Hieman pyysin Ennaa rentoutumaan, välillä hän tahtoi jännittyä etenkin selästä, jolloin hän nojasi hieman eteenpäin, mutta huomautettuani Enna löysi taas oikean paikan istua rennosti. Ainakin vielä Kotkakin jatkoi harjoitusta ilman mitään show'ta, josta olin kuullut jotakin juttua.
Lähdimme jatkamaan tehtävää harjoitusravissa. Sanoin Ennalle, että jos tuntuu liian helpolta, voi väistöä jyrkentää oman maun mukaan. Oikealle väistäminen oli selkeästi ratsukolle helpompaa, ja ratsukko suoritti tasaisesti, ja päätyikin jyrkentämään oikein mallikkaasti. Ravissa ratsukolla oli himen tapana kiirehtiä, joten pyysin Ennaa istumaan satulaan tiiviimmin. Vasemmalle tehtävä näytti haastavammalta, pieniä rikkoja tempossa näkyi, mutta ratsukko suoriutui silti tehtävästä aika tasaisesti. Pyysin ratsukkoa aloittamaan loivan väistön vasemmalle käynnissä, josta sitten siirryttäisiin raviin, kun ollaan jo väistetty muutama askel. Väistö alkoi näyttää hieman tasaisemmalta. Pyysin Ennaa vielä etsimään herkempiä apuja ja nappuloita Kotkaan vaikutukseen, sillä vaikka ratsastus näytti jo eleettömältä, Kotkasta näki pienen hermostuneisuuden pohkeenväistöissä ja siirtymissä, jota emme tietenkään halunneet päästää temppuiluksi.
Hioimme vielä timanttia hetken aikaa sekä käynnissä että ravissa jyrkkyyttä vaihdellen, kunnes muutimme tehtävää. Tällä kertaa tehtävään tultiin laukassa, aloitus vasempaan kierrokseen vasemmassa laukassa. Keskihalkaisijalla ratsastettiin suoristuksen verran laukkaa, kunnes väistettiin laukan suuntaan, eli vasemmalle. Uralle päästyä pari-kolme askelta koottua vastalaukkaa, jonka jälkeen raviinsiirtymä, ja käännös oikealle täyskaartoon. Täyskaarron suoristus tehtiin tällä kertaa nenät lyhyelle sivulle päin pohkeenväistössä. Uralle päästyä taas laukannosto, ja tehtävä uudelleen. Enna ja Kotka suoriutuivat tehtävästä upeasta, Kotkalla oli aivan upea, ylämäkeen suuntautuva laukka. Siirtymät tulivat todella upeasti pisteisiin, ja näyttivät hyvin valmistelluilta. Suoritus näytti ehkä aavistuksen kiireiseltä, ja pyysin Ennaa hieman kokoamaan, sekä ajattelemaan tempoa hitaammaksi. Enna teki työtä käskettyä, ja ori kuunteli ja suoritti.
Teimme tehtävää vielä muutaman kerran, kunnes vaihdoimme pienen käyntipätkän aikana suuntaa oikeaan kierrokseen. Alun perin tämä suunta oli se helpompi, mutta tähän pisteeseen mennessä molemmat olivat alkaneet näyttämään vaivattomilta ja tasapainoisilta. Tehtävä sujui upeasti. Viimeisellä kerralla jäin vain ihastelemaan orin upeita askellajia ja ratsastuksen vaivattomuutta. Nämä kaksi tulisivat varmasti vielä löytämään itsensä jostain korkealta - vaikka tosin 165cm korkeus näytti jo aivan kultatasolta.
Siihen oli hyvä lopettaa - mallikkaaseen suoritukseen, upeasti sujuneen päivän jälkeen. Ennalle kehuin lopuksi hänen oriaan, ja sitä, kuinka hyvin he jo sopivat yhteen, ja ovat jo tosiaan löytäneet yhteisen sävelen. Kummankin motivaatio on ihailtavaa, ja heillä on edessään vielä pitkä tie.
