Post by Admin on Aug 17, 2020 11:10:46 GMT
02.08.2020
- Seuraavana vuorossa Iso-Britannialainen Ashley Cox hevosellaan Golden Victory! kuului kaiuttimista.
Ratsastin valkoisten kouluaitojen sisäpuolella harjoitusravia rakkaan Viken kanssa. Verryttely oli mennyt hyvin, tosin vasta sen jälkeen, kun mieheni Joni oli huutanut minulle sata asiaa oman ratsunsa Aman selästä. Nyt Vikke tunui hyvältä; se oli hyvin kuulolla istunnalle, kantoi itsensä upeasti ja esitti upeaa liikettään allani. Kouluaitojen sisällä tuntui kotoisalta. Lähiaikoina olimme Viken kanssa niin paljon hypänneet, että valkoisten matalien aitojen näkeminenkin tuntui helpottavalta. Kuuntelin menevää musiikkia. Se sai minut innostumaan ratsastamisesta vieläkin enemmän. Jo itsessään se, että Vikke tuntui niin hyvältä, oli upeaa, mutta musiikki herätti minussa sitä jotain. Vaativan B:n rata oli haastava, mutta mehän olimme Viken kanssa ratsastaneet niitä jo kymmenittäin. Tämä on ihan lasten leikkiä. Kello soi, ja päätuomari nousi seisomaan. Tästä se taas lähtee.
Pysähdys, tervehdys, ja vapain ohjin pois. Yleisö hurrasi. Radalla olimme tosiaan näyttäneet parastamme! Olin Vikestä niin ylpeä. Taputin sitä molemmin käsin kaulalle. Poni pärski rennosti. Jes, tätä olin niin toivonut. Onnistunutta koulurataa. Näin molemmat tyttäreni kentän laidalla taputtamassa ja vilkuttamassa. Vikkekin tunnisti heidät, ja olisi halunnut pysähtyä tervehtimään. Jatkoimme kuitenkin pois radalta.
Kävelin loppukäyntejä pellolla taluttaen. Vikestä allamme vihertävä ruoho olisi maittanut paljon paremmin, kuin kävely. Taputin oria. Olihan se suoriutunut erinomaisesti, taas kerran.
- Ja Ashley Coxin ja Golden Victoryn prosentit ovat huikeat 72,857 %, joilla he pääsevät luokan johtoon! kuului kaiuttimista.
- Kuulitko Vikke? Seitsemänkymmentäkolme prosenttia! Upeeta! Hieno poika! taputin ja kehuin Vikkeä.
Samalla sekunnilla kun keskittymiseni herpaantui, oli ponin pieni pehmoinen turpa jo visusti kiinni ruohotupsuissa.
- Hyvä on, poni! Olet ruohosi ansainnut!
- Seuraavana vuorossa Iso-Britannialainen Ashley Cox hevosellaan Golden Victory! kuului kaiuttimista.
Ratsastin valkoisten kouluaitojen sisäpuolella harjoitusravia rakkaan Viken kanssa. Verryttely oli mennyt hyvin, tosin vasta sen jälkeen, kun mieheni Joni oli huutanut minulle sata asiaa oman ratsunsa Aman selästä. Nyt Vikke tunui hyvältä; se oli hyvin kuulolla istunnalle, kantoi itsensä upeasti ja esitti upeaa liikettään allani. Kouluaitojen sisällä tuntui kotoisalta. Lähiaikoina olimme Viken kanssa niin paljon hypänneet, että valkoisten matalien aitojen näkeminenkin tuntui helpottavalta. Kuuntelin menevää musiikkia. Se sai minut innostumaan ratsastamisesta vieläkin enemmän. Jo itsessään se, että Vikke tuntui niin hyvältä, oli upeaa, mutta musiikki herätti minussa sitä jotain. Vaativan B:n rata oli haastava, mutta mehän olimme Viken kanssa ratsastaneet niitä jo kymmenittäin. Tämä on ihan lasten leikkiä. Kello soi, ja päätuomari nousi seisomaan. Tästä se taas lähtee.
Pysähdys, tervehdys, ja vapain ohjin pois. Yleisö hurrasi. Radalla olimme tosiaan näyttäneet parastamme! Olin Vikestä niin ylpeä. Taputin sitä molemmin käsin kaulalle. Poni pärski rennosti. Jes, tätä olin niin toivonut. Onnistunutta koulurataa. Näin molemmat tyttäreni kentän laidalla taputtamassa ja vilkuttamassa. Vikkekin tunnisti heidät, ja olisi halunnut pysähtyä tervehtimään. Jatkoimme kuitenkin pois radalta.
Kävelin loppukäyntejä pellolla taluttaen. Vikestä allamme vihertävä ruoho olisi maittanut paljon paremmin, kuin kävely. Taputin oria. Olihan se suoriutunut erinomaisesti, taas kerran.
- Ja Ashley Coxin ja Golden Victoryn prosentit ovat huikeat 72,857 %, joilla he pääsevät luokan johtoon! kuului kaiuttimista.
- Kuulitko Vikke? Seitsemänkymmentäkolme prosenttia! Upeeta! Hieno poika! taputin ja kehuin Vikkeä.
Samalla sekunnilla kun keskittymiseni herpaantui, oli ponin pieni pehmoinen turpa jo visusti kiinni ruohotupsuissa.
- Hyvä on, poni! Olet ruohosi ansainnut!