Post by Admin on Aug 17, 2020 10:56:43 GMT
17.08.2020
Oli maanantai. Istuskelin nurmikolla, kädessäni riimunnaru, jonka päässä ruohosta nautiskeli kimo ori. Olin juuri eilen ratsastanut upean viimeisen radan Jeffreyn kanssa. Oli niin hyvä fiilis. Edustaessamme kotijoukkoja Golden Pony Dressage Cupissa, olin niin onnellinen, kun meillä oli mennyt Jeffreyn kanssa niin hyvin, treeneissä ja radoilla. Olin niin varma finaalipaikastamme.
Ensimmäisenä osakilpailupäivänä odotukseni luokissa pärjäämisestä ei ollut korkealla. Halusin vain ratsastaa virheettömän suorituksen, ja saada Jeffreylle hyviä ratoja alle. Tavoite onnistui paremmin kuin hyvin, sillä saimme 69,286 %! Helpon A:n rata suoriutui kuin kahdelta vanhalta tekijältä, joita me molemmat itseasiassa vähän olimmekin. Sijoille sillä ei yltänyt, mutta hällä väliä, olin iloinen.
Toinen osakilpailu meni aivan hillittömän hyvin, sillä jo verryttelyssä sain Jeffreystä enemmän irti kuin koskaan ennen. Joni oli valmentamassa verkassa, joka toki auttoi huomattavasti. Uskalsin radalla ottaa riskejä, ja Jeffrey teki työtä käskettyä. Saimme 77,500 % joka oli minun paras prosenttiennätys ikinä, ja aivan uskomaton suoritus minulta ja Jeffreyltä. Eihän meillä ollut takana kuin yhdet kilpailut ennen tätä, ja hiukan treeniä! Voitimme luokan yli seitsemällä prosentilla! Siinä kohtaa aloin jo haaveilla finaaliin pääsystä.
Kolmanteen osakilpailuun lähdin ehkä turhan leuhkana viime suorituksesta. Olo oli itsevarma, vaikkei verryttelykään mennyt läheskään yhtä hyvin kuin viimeksi. Jeffrey narskutti kuolaintaan enkä saanut siihen kunnon tuntumaa verryttelyssä. Radalle Jeffrey kuitenkin parani, mutta ehkä voin syyttää huonoa verryttelyä keskiravin rikosta laukalle, ja laukasta käyntiin siirtymän välissä muutamasta raviaskeleesta. Prosentit olivat kuitenkin jopa 64,286 %, joten älyttömän huonostihan se ei mennyt. Olin kuitenkin hieman pettynyt.
Viimeiseen osakilpailuun ratsastimme tarkkuudella, taidolla ja keskittymisellä. Nyt olin tosissani. Meidän on saatava se finaalipaikka, sen olin päättänyt. Mahanpohjassani vilisti ainakin sata perhosta, mutten antanut sen häiritä, ja onneksi en, sillä viimeisen osakilpailun rata oli paras. Jeffrey reagoi istuntaani jo todella, todella herkästi, ja ori esitti pörheintä, upeinta, sulavinta liikettään. Rata oli upea, ja sen jälkeen itkin onnesta. Helpon A:n rata 79,643 prosentilla! Luokkavoitto oli kuitenkin aika tiukka, sillä toiseksi sijoittunut sai 78,571 %. Olin niin ylpeä Jeffreysta. Tämä mahdollisuus oli upea. Jeffrey oli siihen paras poni. Yhteistyömme loisti Goldenin poneista kaikkein parhaiten.
Juuri nyt oli se hetki, kun minua jännitti. Huomenna julkaistaisiin, ketkä pääsi finaaliin. Mahanpohjassani kutitti, ja jännityksissäni revin ruohoa maasta, Jeffreyn rennosti nauttien vihreistä iltapaloista. Rapsutin sen otsaa. Se vaikutti tyytyväiseltä.
- Sä oot upee, sanoin ponille. Sen se oli ansainnut.
Oli maanantai. Istuskelin nurmikolla, kädessäni riimunnaru, jonka päässä ruohosta nautiskeli kimo ori. Olin juuri eilen ratsastanut upean viimeisen radan Jeffreyn kanssa. Oli niin hyvä fiilis. Edustaessamme kotijoukkoja Golden Pony Dressage Cupissa, olin niin onnellinen, kun meillä oli mennyt Jeffreyn kanssa niin hyvin, treeneissä ja radoilla. Olin niin varma finaalipaikastamme.
Ensimmäisenä osakilpailupäivänä odotukseni luokissa pärjäämisestä ei ollut korkealla. Halusin vain ratsastaa virheettömän suorituksen, ja saada Jeffreylle hyviä ratoja alle. Tavoite onnistui paremmin kuin hyvin, sillä saimme 69,286 %! Helpon A:n rata suoriutui kuin kahdelta vanhalta tekijältä, joita me molemmat itseasiassa vähän olimmekin. Sijoille sillä ei yltänyt, mutta hällä väliä, olin iloinen.
Toinen osakilpailu meni aivan hillittömän hyvin, sillä jo verryttelyssä sain Jeffreystä enemmän irti kuin koskaan ennen. Joni oli valmentamassa verkassa, joka toki auttoi huomattavasti. Uskalsin radalla ottaa riskejä, ja Jeffrey teki työtä käskettyä. Saimme 77,500 % joka oli minun paras prosenttiennätys ikinä, ja aivan uskomaton suoritus minulta ja Jeffreyltä. Eihän meillä ollut takana kuin yhdet kilpailut ennen tätä, ja hiukan treeniä! Voitimme luokan yli seitsemällä prosentilla! Siinä kohtaa aloin jo haaveilla finaaliin pääsystä.
Kolmanteen osakilpailuun lähdin ehkä turhan leuhkana viime suorituksesta. Olo oli itsevarma, vaikkei verryttelykään mennyt läheskään yhtä hyvin kuin viimeksi. Jeffrey narskutti kuolaintaan enkä saanut siihen kunnon tuntumaa verryttelyssä. Radalle Jeffrey kuitenkin parani, mutta ehkä voin syyttää huonoa verryttelyä keskiravin rikosta laukalle, ja laukasta käyntiin siirtymän välissä muutamasta raviaskeleesta. Prosentit olivat kuitenkin jopa 64,286 %, joten älyttömän huonostihan se ei mennyt. Olin kuitenkin hieman pettynyt.
Viimeiseen osakilpailuun ratsastimme tarkkuudella, taidolla ja keskittymisellä. Nyt olin tosissani. Meidän on saatava se finaalipaikka, sen olin päättänyt. Mahanpohjassani vilisti ainakin sata perhosta, mutten antanut sen häiritä, ja onneksi en, sillä viimeisen osakilpailun rata oli paras. Jeffrey reagoi istuntaani jo todella, todella herkästi, ja ori esitti pörheintä, upeinta, sulavinta liikettään. Rata oli upea, ja sen jälkeen itkin onnesta. Helpon A:n rata 79,643 prosentilla! Luokkavoitto oli kuitenkin aika tiukka, sillä toiseksi sijoittunut sai 78,571 %. Olin niin ylpeä Jeffreysta. Tämä mahdollisuus oli upea. Jeffrey oli siihen paras poni. Yhteistyömme loisti Goldenin poneista kaikkein parhaiten.
Juuri nyt oli se hetki, kun minua jännitti. Huomenna julkaistaisiin, ketkä pääsi finaaliin. Mahanpohjassani kutitti, ja jännityksissäni revin ruohoa maasta, Jeffreyn rennosti nauttien vihreistä iltapaloista. Rapsutin sen otsaa. Se vaikutti tyytyväiseltä.
- Sä oot upee, sanoin ponille. Sen se oli ansainnut.